Ilmastoskenaariot
Taulukko kuvaa IPCC:n AR6-raportin arviota MAAPALLON keskimääräisestä pintalämpötilan noususta vuosina 2081–2100 suhteessa vuosiin 1850–1900. Luvut ovat kokonaismuutoksia esiteolliseen vertailukauteen nähden, eivät lisälämpenemistä vuodesta 2026 tai pohjoismaisten paikkakuntien lämpötiloja. Kukin vaihteluväli on ehdollinen kyseiselle päästöskenaariolle. Kolmelle havainnollistavalle skenaariolle ei ole annettu todennäköisyyksiä, eivätkä ne kata kaikkia mahdollisia lopputuloksia.
| Päästöskenaario | Keskiarvon ajanjakso | Paras arvio | Hyvin todennäköinen vaihteluväli |
|---|---|---|---|
| Pienet päästöt · SSP1-2.6 | 2081–2100 | +1,8 °C | +1,3–+2,4 °C |
| Keskisuuret päästöt · SSP2-4.5 | 2081–2100 | +2,7 °C | +2,1–+3,5 °C |
| Erittäin suuret päästöt · SSP5-8.5 | 2081–2100 | +4,4 °C | +3,3–+5,7 °C |
Vuodesta 2026: seuraavat 25 vuotta
Tällä aikavälillä kannattaa tarkastella rakennuksia, vedenpoistoa, kesähelteitä ja talviaktiviteetteja. Luonnollinen vaihtelu tuottaa yhä kylmiä talvia sekä sateisia ja kuivia kesiä lämpenevässä ilmastossa. Tarkastele useita malleja ja vuosikymmeniä yhdessä: yksi mallinnettu vuosi ei määritä niitä oloja, joita kotitalous tai kunta tulee kohtaamaan.
2041–2060: valintojen merkitys kasvaa
Päästöskenaarioiden erot muuttuvat yhä tärkeämmiksi vuosisadan puolivälin tienoilla. Suunnittelussa kannattaa verrata useita mahdollisia tulevaisuuksia. Alueelliset arviot täydentävät kuvaa vuodenajan, maaston ja rannikon vaikutuksilla, joita globaali keskiarvo ei kerro. Nämä arviointijaksot ovat osittain päällekkäisiä lähivuosikymmenten suunnittelujakson kanssa. Ne eivät ole erillisiä sääennusteita.
2081–2100: vertaa skenaarioita
Taulukko kokoaa kahdenkymmenen vuoden globaalit keskiarvot sekä parhaan arvion ja hyvin todennäköisen epävarmuusvälin. Arvo ei ole vuotuinen enimmäislämpötila eikä paikallinen ennuste. Pienemmät päästöt rajoittavat pitkän aikavälin lämpenemistä, kun taas erittäin suurten päästöjen skenaario havainnollistaa huomattavasti lämpimämpää mahdollista lopputulosta.
2101–2126: pidempi näkymä ilman keksittyjä lukuja
Lämpötilataulukko päättyy vuoteen 2100. Emme jatka sen arvoja suoralla viivalla vuoteen 2126. Osa muutoksista jatkuu vuoden 2100 jälkeen: maailman keskimääräinen merenpinta jatkaa nousuaan valtamerten ja maajään hitaiden muutosten seurauksena vuosisatojen ajan. Muutoksen suuruuteen yksittäisellä Pohjoismaiden rannikolla vaikuttavat myös alueelliset meriolosuhteet ja maankuoren liikkeet.
Miten muutokset näkyvät Pohjoismaissa?
Norjassa lyhytkestoiset rankkasateet voimistuvat, mutta osassa Etelä- ja Kaakkois-Norjaa voi samalla kasvaa kesäkuivuuden riski. Tanskassa alueelliset arviot auttavat tarkastelemaan rankkasateita, suhteellista merenpinnan nousua ja myrskytulvia. Pelkkä sadeprojektio ei osoita tulevien katutulvien sijaintia, sillä myös vedenpoisto ja maasto vaikuttavat.
Ruotsin ennustetaan lämpenevän kaikkina vuodenaikoina, erityisesti pohjoisessa talvella, ja kuumuuteen liittyvien riskien kasvavan. Suomessa lumikaudet yleensä lyhenevät, etelässä enemmän kuin Lapissa. Lumiset talvet ovat edelleen mahdollisia, ja korkealla sijaitsevien paikkojen olosuhteet voivat poiketa alueellisesta kehityssuunnasta.
Islannissa jäätiköiden vetäytyminen ja sulamisveden muutokset ovat tärkeä osa tulevaisuuskuvaa. Pohjois-Atlantin vaihtelu vaikuttaa alueellisiin oloihin. Käytä tietyn paikan tarkasteluun kansallisia ilmastopalveluja. Vertaa skenaariota, keskiarvon ajanjaksoa ja vertailukautta ennen minkään luvun soveltamista paikalliseen päätökseen.
Kysymyksiä sääkalenterista
Voiko säätä ennustaa 100 vuoden päähän?
Ei. Ilmastoprojektiot kuvaavat keskiarvojen, vaihtelun ja ääri-ilmiöiden muutoksia annetuilla oletuksilla. Niillä ei voi ennustaa tietyn päivän lämpötilaa tai sademäärää vuosisadan kuluttua.
Onko keskimmäinen skenaario todennäköisin tulevaisuus?
Ei pelkästään siksi, että se on taulukon keskimmäisellä rivillä. Skenaariot riippuvat tulevista päästöistä ja yhteiskunnallisista valinnoista. Epävarmuusvälit kuvaavat ilmaston lopputuloksia kunkin skenaarion sisällä, eivät todennäköisyyttä sille, että yhteiskunta seuraisi kyseistä kehityskulkua.